Tiistaina kävimme Teufelsbergillä, itselleni toinen vierailu maaliskuisen retken jälkeen, mutta muulle porukalle (Auli, Victor+veljensä, Minna+kämppiksensä) ensimmäinen kokemus. Saimme ajoitettua itsemme auringonlaskukierrokselle, ja näköalat olivat matkan arvoiset.
Huipulla
Victor ja opas
Keskiviikkona olikin vapunaatto, Tanz in den Mai, jota juhlistimme puistoskumpalla. Kaverit tuli mun luokse käymään ja myöhemmin lähdettiin pienemmällä porukalla Sisyphos-klubille. Victor ja veljensä Niko jäivät kotiin, mutta Minna, Jana, Auli ja mä jatkettiin menoa. Myös yksi harvoista (ainoa?) sakalaisista koulukavereistani liittyi seuraan. Tanz in den Mai-bileet olivat ehkä parhaat missä olen koko reissuni aikana ollut.
Anna ja puisto
Torstaina kärsimme lievästä univajeesta, mutta suuntasimme siitä huolimatta Kreuzbergin suuntaan Görlitzer-puistoon. Koko kaupunginosa oli täynnä ihmisiä. Suomen vappu tuntuu pieneltä ja hillityltä tähän juhlan määrään verrattuna. Kaikkialla ulkoilmalavoja, ihmisiä, teknoa, tanssijoita, alkoholia, kesän riemua. Iltaa kohden meno kuulemma menee rauhattomammaksi mielenosoituksineen, mutta ainakin me saimme vain istua nurtsilla ja chillata musiikkia kuunnellen.
Perjantaiaamuna otimme Minnan kanssa suunnan kohti Kreetaa, Haniaa. Kurssimatka oli kaikkea sitä mitä voi odottaa ja enemmänkin. Ihaninta oli hengata vanhojen kurssikavereiden kanssa viimeistäkertaa. Onneksi moni on ollut yhtä lusmu allekirjoittaneen kanssa ja tuttuja naamoja näkynee vielä syksylläkin.
Ensimmäisenä iltana Kreetalla suuntasimme vain illalliselle lähiravintolaan. Tomaatit maistui tomaatilta ja avokado avokadolta. Tällaista ruoan pitäisi olla eikä Afrikasta kiikutettuja raakoja appelsiineja.
Lauantaina lähdimme aamusta läheiseen isompaan kaupunkiin Haniaan. Hullulta tuntuu kun yhtäkkiä ympärillä paikalliset puhuvatkin suomea, eivätkä katso vieraskielistä nenänvartta pitkin niinkuin täällä on jo vähän tottunut.
Satama aallonmurtajalta nähtynä
Maanantaille kaverit olivat buukanneet snorklausreissun, jolle tökerösti tungin mukaan, ja hitto vie onneksi tunginkin. Koko päivä oli mahtava, pienellä moottoriveneellä ajelua, turkoosissa vedessä uintia ja auringosta nauttimista. Kylmä tuli kun nousimme vedestä veneeseen ja suuntasimme seuraavalle snorklauskohteelle. Heitimme myös pienen keikan Hanian sataman edustalla. Kaiken kaikkiaan ihana päivä, sopivasti actionia ja leppoisaa hengailua.
Muikeeta jengiä
Tiistaina kumppanit olivat saaneet kuningasidean vuokrata auton, ja kun halukkaita oli enemmänkin, otimmekin kaksi autoa ja suuntasimme saaren toiselle puolelle biitsitunnelmiin. Sileää hiekkaa ja turkoosia vettä silmänkantamattomiin, toimi sopivana rentouttajana hurjan vuoristoajon jälkeen. Kotimatkan taitoimme rantakatuja pitkin ja pysähdyimme pikkuiseen kylään huippuillalliselle.
Tunneli vuoreen
Elafonisi
Keskiviikkona autovuokraus jatkui ja suuntasimme pääkaupunkiin Iraklioniin. Matka oli samanlaista vuoristo-meri -maisemaa, ja sisäistä vaeltanjalkaani alkoi kovasti houkuttaa ajatus Kreetalla vaeltamisesta... Voi olla, että tämä toteutetaan joskus. Iraklion on väkiluvultaan Turun luokkaa, ja ydinkeskustakin tuntui olevan saman kokoinen. Auton mahtuminen kaupungin sivuteille ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin ajateltiin, onneksi paikalliset raksamiehet tulivat auttamaan kuolonkujien ajamisesssa. Jalan muutamat turistikohteet ja markkinat oli nopeasti nähty, en ihan hirveästi syttynyt kaupungille näin parin tunnin kosketuksen avulla.
Illalla oli kurssin yhteinen illallinen, johon sisältyi hyvä määrä viiniä ja melko kunnollista ruokaa. Ilta meni myöhäksi ja Hauskaa oli! Siitä huolimatta, että meinasin menettää koko maallisen omaisuuteni.
Nyt takaisin Berliinissä, ilma on sateinen mutta ihanan raikas. Sisarukset tulevat tänne perjantaina, tarkoittanee viiden päivän bileitä.
