Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa näistä menneistä mahtavista viikoista, joiden aikana tekemistä on riittänyt, eli tässä muutamia otoksia:
Sillat Vltavan yllä
Ihana Jana, matkaoppaani
Prahan upeat punaiset katot
Brasilialaisella brunssilla
Tempehofilla, Minna yrittää opettaa mulle kärrynpyörää...
Rosenthaler Platzin puistossa, seuralaisena Pennsylvanian vahvistus Ian
Gaalassa kauniiden naisten kanssa
Helsingin rantoja ihmettelemässä
St Hedwigin sairaala, jossa teen manuani
Anestesian amanuenssuuri on yllättänyt positiivisesti hauskuudellaan. Kollegat ovat kivoja ja rentoja, opettavat mielellään ja vastailevat tyhmiin kysymyksiin. Myös ymmärrystä ulkomaalaisen kielitaidottomuudelle löytyy kosolti enemmän kuin aiemmassa ortopedian paikassani. On mukavaa, että kun vastapuoli ymmärtää hitauteni johtuvan kieliongelmista, säilyy medisiininen uskottavuuteni hitusen ehjempänä. Aamut alkavat 7:30 (ensi viikosta alkaen 7:00), mutta onneksi sairaala on 15 min pyörämatkan päässä Hackescher Marktilla. Ei haittaa kauheasti herätä ajoissa kun aurinko porottaa täyttä häkää ja linnut laulaa aamuruuhkassa.
Ehkä musta sittenkin tulee anestesiologi...?!
Auringonlasku omasta ikkunasta
Ritter Butzke jälleen kerran
Pääsiäinen toi tullessaan Berliiniin noin 50% Suomen väestöstä (tai siltä se ainakin kaduilla kuulostaa!!). Minnan, Essin ja Jaanan kanssa olen jo hieman ehtinyt pyöriä, ja eilen olin Jukan ja kumppaneiden kanssa joraamassa aamutunneille. Tänään puistoon nauttimaan auringosta.
Kiinnostuneille kerrottakoon jo nyt että lentoliput kotiin on hankittu, tämä tyttö kotiutuu Suomen suveen 1.7. Sitä ennen on vielä Berliinissä nähtävää ja koettavaa, kesää haisteltavana ja klubeja kokeiltavana. Paras aloittaa heti.
