Viime viikko oli synttäriviikko! Torstaina tein Janan ja Victorin kanssa kaikkea kivaa, käytiin ekoilla terassioluilla ja Street Food Thursdayssä.

Ei hullumpaa!

Perjantaina järjestettiin Stefanin kanssa meidän luona huikean kivat bileet, mun synttäreiden ja Stefanin Berliinivuosipäivän kunniaksi. Ihmisiä tuli monista eri porukoista ja kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa. Itselläni ainakin oli ihan mahtava ilta!

Sunnuntaina uskaltauduin jo käymään taas ulkonakin, ja ihailin naapurissani näkyviä kukkapuita:

Stalinalleella osataan hommat

Tällä viikolla taistelin jälleen byrokratiasihteereiden kanssa yliopistomaksuista (jotka kröhöm saatoin maksaa hieman myöhässä ja onnistuin hoitamaan itseni pois kirjoilta...). Ihan jo naurattaa tämä monimutkaisuuden määrä! Juttelin siskoni kanssa ja tosiaan Suomessa minkä tahansa järjestelyasian (tuet, todistukset, maksut jne.) pystyy tekemään internetissä, ja mikäli EI OSAA, niin voi mennä konttoriin juttelemaan kiltin sihteeritädin kanssa, joka pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat taikasauvan vilautuksella. Täällä ei anneta edes mahdollisuutta tehdä asioita sähköisesti, eivätkä sihteerit ole koskaan kuulleetkaan kiltistä, saatika taikasauvoista... Miksi nämä ihmiset tekevät työtä, jossa heidän pääasiallinen toimenkuvansa on opastaa eksyneitä, typeriä Erasmus-vaihtareita, jos he selkeästi vihaavat jokaikistä ihmistä maan päällä?!

No, onni onnettomuudessa, nyt on tuokin hoidettu alta, ja ehkä hieman omaa hömelyyttä toi myöhässä maksaminen... Vielä hauskempaa tästä teki se, että lukukausitodistus lähetetään mulle postissa, ja mun osoite on luonnollisesti yliopiston kirjoissa sama kuin syyskuussa, mitä nyt osoite on tässä välissä kahteen kertaan vaihtunut. Kirje palaa siis bumerangina takaisin. No, ilkeä sihteeritäti käski minun vaihtaa osoitteeni netissä, vaikka hänellä oli mun paperit nenänsä alla... Ja vaihtaakseni osoitteeni, tarvitsin portaalia varten jonkun käyttäjätunnuksen, jota en ole koskaan saanut, ja jouduin toiselta sihteeritädiltä ruinaamaan. Fun!

Kevät on täällä! Tai ainakin oli viime viikolla...

Campus Benjamin Franklin

Mauerpark sunnuntaina

Kukka-asetelma Kastanienalleella

Puut kukkivat Kreuzbergissä

Olen ollut maaliskuun ajan lomalla, nauttien onnistuneesti Berliiniin siunautuneesta upeasta kevätaallosta. Kuukaudessa koko kaupunki on muuttunut silmissä. Kaikkialla on kukkia, perhosia ja lintuja. Olin itse innoissani jo helmikuun ensimmäisistä lämmittävistä auringonsäteistä ja vihreistä lehdistä risukasassa, mutta nyt tuntuu että vihdoin myös berliiniläiset alkavat hypettää kevättä. Ulkoilmatapahtumia on järjestetty jo muutaman viikon ajan ja terassikausi on avattu.

Graefestraßella kahvilassa

Olen tutkinut Janan kanssa hieman uusia paikkoja kaupungissa, käynyt Minnan ja Janan kanssa Berliinin filharmonisessa kuuntelemassa Sibeliusta, ostanut polkupyörän (mahdollisesti parasta, mitä olen täällä ollessani hankkinut!!), polkenut pyörääni, syljeskellyt katupölyä ja istunut puistoissa.

Spree

Uusi polkupyörä

Volkspark Hasenheide

Myös Topi ehti käydä vierailulla, ja kerrankin kohdalle osui täydellinen sää. Tammikuussa jokainen askel piti mitoittaa vallitsevien -15 -pakkasasteiden mukaan, mutta nyt saimme vain kuljeskella kaupungilla rauhassa, nauttien auringosta. Teimme paljon mullekin entuudestaan vieraita juttuja, todistaen jälleen kerran että vieraat ovat kuitenkin se paras tapa nähdä paikkoja uudesta näkökulmasta.

Maanantaina kävimme keikalla Neuköllnin Heimathafenissa, huikean kauniissa teatterissa. Midlake veti hienon, joskin lämppäreineen hieman turhan pitkän, konsertin.

Midlake @ Heimathafen

Keskiviikkona vuokrasimme Topille pyörän ja teimme retken CIA:n entiselle vakoilutornille Teufelsbergille ("Paholaisen vuori"). 16km matkan päässä sijaitseva rakennelma kohoaa vuoren huipulle, ja näköalat olivat upeat. Ainoa harmi oli, että nykyään vuorella vierailusta pitää maksaa sisäänpääsy - pari vuotta takaperin kuka tahansa sai tulla ja mennä miten huvittaa.

Leffassakin ehdimme käydä Janan kanssa, ja näimme trailerin eräästä tulevasta leffasta. En tiedä pyörivätkö mainokset jo Suomessakin, mutta täällä odotetaan kovasti tulevaa Mittsommernachtstangoa, Argentiinan ja Suomen välistä yhteistyötä tangon synnyinmaasta. Trailerissa vilkkuvat järvimaisemat auringonlaskuineen aiheuttivat jo hieman Suomen suvi -ikävää, mitäköhän koko leffa saa aikaan...

Torstaina istuimme Minnan kanssa terassilla ja luimme kavereiden päivityksiä viimeisestä klinikkapäivästä Suomessa. Huikeaa, että näin pitkälle on tultu, ja vatsaa vääntää kun ajattelen, että mun pitäisi itse olla samassa vaiheessa vuoden kuluttua. Täällä vietetty aika on nimittäin lentänyt siivillä, en halua edes ajatella miten nopeasti viimeinen kouluvuosi kuluu. Ehkä otankin vielä hieman lisää taukoa ja lähden Intiaan etsimään itseäni.